torstai 15. maaliskuuta 2012

Helmikuun hulinat

Helmikuu hujahti karkauspäivineen jo ohi ja niin teki myös yliopiston Semesterferien, kuukauden kestänyt loma lukukausien välissä. Aivan peukaloita pyöritellessä ei aika ole mennyt, sillä vieraiden kestittämisen lisäksi pääsimme reissaamaan Itävaltaa ympäri. Hengähdystauko tuli tarpeeseen ja näin jälkeenpäin mietittynä tammikuun loppu oli melko uuvuttava tentteineen kaikkineen. Myös Suomen pressavaalit on vihdoin saatu päätökseen, eikä siitä sen enempiä kommentteja.

Itävallan ristiretkemme starttasi helmikuun alussa ja ensimmäiseksi etapiksemme olimme valinneet Salzburgin. Ennen lähtöä emme tietenkään voineet olla katsomatta Sound Of Musicia, elokuvaa jolla Salzburg nousi kansainväliseksi turistimagneetiksi. Hotellimme Amadeus oli sisustettu tyylikkäästi vanhan kansan malliin ja onneksemme se sattui sijaitsemaan hyvin lähellä kaupungin ydintä. Tämä Mozartin kotikaupunki oli pieni ja lämminhenkinen paikka, jossa riitti hyvin nähtävää pariksi päiväksi. Yksi Euroopan suurimmista keskiaikaisista linnoista, Hohensalzburg, tarjosi meille palan historiaa purtavaksi ja vastapainona tälle hakeuduimme pienille ostoskaduille keventämään menestyksekkäästi rahapussejamme. Salzburgin vanhakaupunki edustaa ihastuttavaa barokki-tyyliä ja kierrellessä kului aika ihan huomaamatta. Ei ole sattumaa, että vaikka Salzburg on vasta neljänneksi suurin kaupunki Itävallassa, peittoaa se turistien näkökulmasta monet kilpailijansa.

Salzburg & Salzach-joki

Kumiankka-collection

Mozartin kuu(la)

Joulukauppa, jossa pääsiäissesonki
Tunnelmallisia pikkukatuja

Hotlalta


Salzburgin linna taustalla


Tykkimies



Mittatilausovi

Keskiaikaisia kidutusnaamareita

Tavernin antimia

Reissu muuttui kosiomatkaksi 5. vuosipäivänämme ollessamme vielä Salzburgissa. Paikaksi oli pitkällisen ja sitäkin salaisemman tuumailun jälkeen valikoitunut Untersberg, vuori joka toimii Itävallan ja Saksan rajana ja josta avautuu hulpeampaakin hulppeammat näkymät molempien em. maiden puolelle. Vaikka vuori olikin varma valinta, riitti tilanteessa silti jännitysmomenttia, sillä paikan päällä sääolot näyttelevät hyvin suurta osaa. Huonolla tuurilla hernerokkasumu peittää näkyvyyden metriä kauemmaksi. Onneksemme ilmat olivat suosiolliset ja puitteet olivat näin ollen kohdillaan. Alunperin tarkoitus oli polvistua vuoren korkeimmalla huipulla, mutta nämä haaveet piti haudata tuulen piiskatessa lunta niskaamme hullun lailla. Lopulta hetki koitti tarpeeksi suojaisassa kohdassa, jossa jopa kuuli toisen äänen. Muodollisuuksien väistyttyä ja hyväksynnän kaikuessa vuoren molemmin puolin palasimme rinneravintolaan, jossa Samppanjan puuttuessa tilasimme kihlajais-Glühweinit ja saimme kuulla onnitteluja ympäröiviltä pariskunnilta. Kaikki meni siis putkeen ja illalla kruunasimme päivän hienolla ravintolaillallisella. Myös sormuksen valinta osui hyvin pitkälti oikeaan, ainoa asia joka ei aivan passannut oli sormuksen koko, mutta senkin saimme järkättyä kuntoon palattauamme myöhemmin kotiimme Wieniin.

Huipun rinneravintola

Oikealle tähdättiin, mutta vasemmalla kosittiin


Passt!



Maisemia matkalta

Sukankuivausta
Huipulla tuulee!

Laskettelureissumme Salzburgissa suuntautui Flachauhun, jonne meidät vei ilmainen bussi, Ski Shuttle. Päivä oli hieman pilvinen, mutta se ei juuri haitannut menoa päästyämme paikan päälle. Olen itsekin muutamaan otteeseen Alpeilla päässyt nuorempana käymään, mutta vain ja ainoastaan kesäaikaan. Nyt pienimuotoinen unelma kävi vihdoin todeksi ja pääsimme nauttimaan pitkistä ja hyvin huolletuista rinteistä sekä uskomattomista maisemista seuduilla, josta kaikki todennäköisesti alkoi. Reittejä rinteissä oli lukemattomia erilaisia ja ne yhdistyivät toisiinsa jossain vaiheessa laskua. Näin ollen laskettelupäivän sunnittelu oli hyvin pitkälti itsestä kiinni ja välillä piti kaivaa kartta käteen tarkistaakseen missä puolella vuorta kulloinkin on. Ensimmäisen päivän laskettelun jälkeen jalat olivat niin tottumattomia touhuun, että pohkeet ja reidet muistuttivat olemassaolostaan seuraavie vuorokausien ajan. Päivän loputtua emme voineet olla piipahtamatta Aprés Skillä, sillä iskelmätahdit ja iloiset ihmiset vetävät näissä paikoissa lasketteluaan lopettelevia ihmisiä puoleensa magneetin lailla. Bussimatkalla kaupunkiin päivän laskettelut yhdistettynä Jägermeisteriin alkoivat todella iskeä pariskuntaan ja niinpä paluu sujui pitkälti hirsiä vedellen.

Ekalta laskupäivältä
Takuu-bailut

Seuraavana päivänä (Sound of Musicin kappaleiden soidessa edelleen päässä) jatkui matkamme Salzburgista Innsbruckiin, todelliseen talviurheilun mekkaan. Kaupunki on todella hulppea historiansa lisäksi myös sijaintinsa puolesta, sillä Innsbruck sijaitsee ikäänkuin laaksossa ja saartaa joka suunnata Alpit. Matkakohde oli siinä mielessäkin hyvä, että keskustassa riittää nähtävää jo itsessään ja vastapainoa maamerkeille antavat laskettelureissut, joita on tarjolla lukemattomiin lähiseutujen hiihtokeskuksiin. Hotelimme ei ollut aivan sitä tasoa johon olimme Salzburgissa tottuneet, mutta se osui hyvin opiskelijabudjettiin, jolla olimme liikkeessä. Kaupunkikierroksen lisäksi kävimme tutustumassa Swarovskin kristallimaailmaan hieman keskustan ulkopuolella. Toinen toistaan uskomattomammat ja Lyhchmäiset (Even mielestä myös hämärämmät) huoneet tarjosivat elämyksiä aina maailman suurimmasta jalokivestä julkkisten suunnittelemiin ja toteuttamiin taidepläjäyksiin. Paikan päällä vierähti tunti jos toinenkin ja mikäli oikein tarkkaan olisi halunnut paikat koluta, olisi aikaa pitänyt varata vieläkin enemmän. Toisen päivän iltana piipahdimme kirpakassa pakkasessa läheisen vuoren päällä ravintoloitsemassa ja samalla reissulla olisi ollut mahdollista harrastaa lisäksi laskettelua illan kähmeessä, mutta sen sijaan päätimme tutustua eksoottiseen Iglu-baariin, jossa Glühwein-mukilliset helpottivat hieman -20 asteen ympäröiviä lämpötiloja.

Swarovskin kristallimaailman jäätynyt suihkulähde





Elä unelmaasi


Iltareissu vuorelle Iglubaariin



DJ Eskimo
Luonnollisestikaan emme voineet jättää käyttämättä näitä jo mainittuja, kaupunkia ympäröivien Alppien tarjoamia puitteita hyväksemme ja pyhitimme päivän laskettelulle Olympiarinteissä. Axamer Lizum on kuuluisa laskettelukeskittymä lähellä kaupunkia ja se tunnetaan varmoista lumipeitteistään. Osittain tämän vuoksi se on toiminut kahdesti Olympialaisissa pujottelurinteenä 1964 & 1976 (http://aussendung.axamer-lizum.at/olympia/index.html). Salzburgin lasketteluun verrattuna Inssbruckissa sää osui paremmin kohdilleen ja laskeminen oli vielä nautinnollisempaa auringon heijastaessa hangille. Axamer Lizumissa lasketaan vuosittain naisten pujottelukisat Herman Maierin nimikkorinteessä. Päätin itsekin kokeilla omia pujottelutaitojani tässä haastavassa rinteessä, tosin vaihtelevin tuloksin. Kerättyäni kamat keskeltä rinnettä purin hammasta ja jarruttelin loppumatkan, ei ole Jessestä puikka-ammattilaiseksi.

Olympialaismuistoja



Olympiabahn

Kolmipäiväisen Innsbruckin retken jälkeen oli aika siirtyä jälleen eteenpäin. Tällä kertaa matkustimme aivan länsi-Itävaltaan, pieneen Höchsin kylään. Ajatus piipahtaa tässä leppoisassa paikassa oli peräisin edelliseltä kesältä, jolloin tapasimme kylässä asuvat perhetutuntuttumme Kuopiossa ja he pyysivät meitä käymään luonaan, kun nyt kerta Itävaltaan olisimme eksymässä. Aluksi tapasimme tuttumme Feldkirchenin kaupungin juna-asemalla, mikä ei ollut sattumaa, sillä Itävallassa ja yleisemminkin Keski-Euroopassa laskiainen on karnevaali-aikaa. "Isäntäperheemme" halusivat meidän saavan hieman tuntumaa niihin perinteikkäisiin menoihin, joilla tämä juhla otetaan vastaan. Tämän ansiosta pääsimme näkemään Feldkirchenin hurjat bailut ja esimerkiksi kaupunkin läpi kiertäneessä kulkueessa oli tuhansia ja taas tuhansia juhlijoita pukeutuneena mitä eriskummallisimpiin asuihin ja naamareihin. Ohessa hieman karnevaalitunnelmaa..












Itse Höchstissä saimme tietenkin kuulla paljon kylän historiasta, ihmisistä sekä nykytilanteesta. Myös paikkakunnan sijainti on enemmän kuin mielenkiintoinen: se sijaitsee Bodenseen rannalla ja niin Sveitsi, Liechtenstein ja Saksa ovat hyvin lyhyen ajomatkan päästä. Viikonpuolikkaan aikana vierailimme naapurimaa Sveitsissä, söimme paikallisia perinneruokia ja laskettelimme Silvretta Montafonin hangilla (täällä sijaitsee myös Voralsbergin pisin rinne, korkeuseroa huipun ja ala-aseman välillä on jotakuinkin 1,8 kilometriä!). Aika hujahti hurjan nopeasti ohi ja ennenkuin huomasimmekaan, jouduimme jättämään jäähyväiset herttaiselle Stumpin pariskunnalle, jotka todella pitivät meistä hyvää huolta. Stumpit ovat todellisia Suomi-faneja ja isäntä oli mielissään päästessään harjoittamaan suomen kielen taitoaan kanssamme. Toivottavasti näemme heidät taas ensi kesänä Kuopion maisemissa!

 Vaikka reissu oli varmasti ikimuistoinen, tuntui parin viikon reissaamisen jälkeen todella hyvältä palata kotiin Wieniin!


Bregenzissä



Lumivyöryesteitä huipulla


Weissbier
Wurst und..

Pikkunälkä tauolla


Mutta mitä vielä! Reissaamisemme ei suinkaan loppunut tähän. Parin Wien-viikon (ja Gattuson tiukan vierailun) jälkeen luvassa oli hieman lisää Alppeja. Tältä reissulta palasimme kotiin vasta viime sunnuntaina. Kaverimme Suomen kamaralta tulivat laskemaan Bad Gasteiniin viikoksi, eikä tätä saumaa sopinut jättää välistä. Gasteinin kylää saartaa alppien huiput ja olosuhteet laskettelulle eivät juuri paremmaksi tästä muutu. Muutamassa päivässä ehdimme näkemään suuren osan rinteistä sekä kylän kuuluisan kylpyläkulttuurin. Näissä maisemissa kylpivät aikoinaan keisarit ja ruhtinaat, sillä vuorilta laskeva ja lähteistä kumpuava vesi on tutkitusti terveysvaikutteista ja liekkö vain kuvitelmaa, mutta siltä se tuntuikin. Itse rinteet olivat parhaassa terässä heti aamutuimaan, kun uusi lumi oli peittänyt edellisen päivän jäät, mutta puolenpäivän jälkeen auringon lämpö alkoi sulattamaan eritoten rinteiden alaosia. Rinteillä oli pituutta jonkin verran enemmän mitä Suomen vastaavilla, sillä pisimmillään laskettelimme alas 18 kilometrin pätkän. Iltapäivällä laittaessamme pillit pussiin oli parempi valita kabiini alas, niin huonossa kunnossa aivan alimmat osat rinteistä olivat. Ennen paluutamme Gasthofiin voitelimme auringon polttamat poskemme vehnäoluella, sillä aidolla ja oikealla Alppinektarilla.



Maisemaravintola




Aprés Schi!

Riippusilta Gasteinin huipulla
Vuoroin pilviä..
ja vuoroin aurinkoa.
Päivän laskut laskettu
Paikallinen spugepenkki nro. 1




Paikallinen spugepenkki nro.2

Illallisviiniä villasukasta
Tunturipuroja

Lenkki Tonavan rantaan osoitti kevään todella saapuneen Wieniin: suomalaisittain tuntuu todelta oudolta huomata ruohon vihertävän ja elohopean kipuavan yli 15 asteen jo helmikuun puolella! Huomiseksi on povattu 20 asteen rajapyykin rikkoutuvan. Pilkille ja keväthangille suksimaan tekisi mieli, mutten voi enkä saisi valittaa!

Donauinseliltä

Ulkoilua helmikuussa
Gattuso & Tonavanrannan sopat

Kevätlukukausi näyttää luentojen osalta hivenen kevyemmältä mitä syksy oli. Mielenkiintoisia kursseja löytyy verkko-oppaasta enemmän ja vähemmän ja siksi valintavaihe tuntuu olevan aikaa vievää hommaa. Keväälle saan valittua paremmin kursseja myös muualta kuin kauppatieteen laitokselta, jonne siis tosiaan on aina se 45 minuutin matka. Tuntuu ihanalta kun nyt ei enää tarvitse kulkea kouluun "kuin" vajaa puoli tuntia.

Uusia vaihtarikavereita alkaa hiljalleen löytyä entisten tilalle, mikä helpottaa melko lailla tämänhetkistä tilannetta. Keltanokkia on mukava kierrättää ympäri kaupunkia näyttäen heille paikkoja turistialueen ulkopuolelta, jotka olemme puolen vuoden aikana ennättäneet löytää. Kaikesta huolimatta olo on edelleen hieman haikea, sillä vaikkei uusissa kavereissa tietenkään mitään vikaa ole, olivat vanhat syyslukukauden toverit jo muodostuneet sen verran hyviksi ystäviksi.

P.S Mikäli olet asiakasomistaja PKO:ssa, muista äänestää viisaasti (101)!