maanantai 26. syyskuuta 2011

Kevyempi viikko ja nahkahousut

Hektisyys Wienin päässä näyttäisi laskevan ainakin kuluneen viikon perusteella. Muutos lienee kuitenkin vain hetkellinen, sillä niskaan hengittää niin Oktoberfest, toinen vaihto-opiskelijoille suunnattu orientaatioviikko kuin lukukauden alkukin. Sää on jatkunut likipitäen ihanteellisena, pysyen 20–25 asteen tuntumassa ja auringon paistaessa, poislukien alkuviikon hyiset vesisademyräkät, jolloin lämpötila tippui välillä noin kymmeneen asteeseen (nyt tiedämme miltä siellä kotosuomessa tuntuu!).

Menneellä viikolla kävimme kielikurssimme kanssa pariinkin otteeseen museossa. Albertina -museo piti sisällään monenlaista taidetta aina maalauksista veistoksiin. Taiteilijat olivat toinen toistaan nimekkäämpiä ja löytyi joukosta jopa jokunen Picassonkin raapustus. Ennakkoasetelmista poiketen kyseinen reissu oli todella antoisa, sillä maalausten kirjo oli valtava ja aihealueet laajoja. Kolmen tunnin jälkeen olo oli melko turtunut ja tästä kulttuurin osasta oli tämän päivän osalta saatu pienoinen yliannostus. Oli mukava huomata, kuinka itselläkin alkoi tehdä mieli piirustelemaan ja maalailemaan entiseen tyyliin, sillä kaikki tuo on jäänyt jonnekin ylä- ja ala-asteen rajamaille. Vaikken mikään Picasso yrityksistäni huolimatta ollutkaan, herätti tämä kierros kysymyksiä siitä, millä tolalla tämä lapsuuden harrastus nykyään on.

Toinen museoista oli Wienin patologis-anatominen museo. Hivenen järkyttynein tuntein astelimme sisään (pl. mukaamme liittynyt Eve, joka oli vaan mielissään) tähän entiseen mielisairaala-rakennelmaan, joka ei kuitenkaan ollut ollenkaan niin suuri kolossi, mitä ulospäin näyttää. Kierroksella kävi selväksi entisaikojen barbaariset otteet lääketieteessä, sillä esillä oli ”instrumenttejä” laidasta laitaan. Kaikkeen tähän tulisi suhtautua niin, että ilman näitä historian menetelmiä ja välineitä, ei lääketiede olisi nykyiselleen edennyt. Päätimme Even kanssa toivoa joskus häälahjaksemme kierroksen varrella pienoista tirskumista herättäneen kuninkaallisen synnytysnojatuolin, jossa (niin kuin kuvitella saattaa) oli kaikki muut nojatuolin ominaisuudet, mutta ainoana eroavaisuutena oli jälkipolven mentävä reikä pohjassa. Näitä mööbeleitä ei vaan taida ihan sieltä lähi-Askosta löytyä..

Tämä oli varmasti ensimmäinen viikko, jolloin iltaisin oli oikeasti vapaata. Nyt tuntui jo liki oudolta ja omalla tavallaan väärältä kun sai omaa aikaa, eikä tarvinnut suunnitella omia menojaan muun ohjelman ympärille. Sen verran kuitenkin iltamissa pyörähdimme, että tiistaina istuimme iltaa mukavassa istuskelupaikassa keskustan tuntumassa. Samalla sain tavata Buddyni, joita sittemmin on ilmennyt lisääkin. Buddy on siis melko lailla sama asia kuin tuutori, eli yhteyshenkilö, johon voi ottaa aina halutessaan yhteyttä riippumatta siitä, mitä asia koskee ja mistä nyt tuulee. Anita vaikutti todella mukavalta tyypiltä, jonka kanssa tulee varmasti hyvin juttuun!

Perjantaiksi olimme lunastaneet porukallemme liput Vienna Capitals -joukkueen jääkiekkomatsiin. Itseäni kiinnosti eniten Itävaltalaisen jääkiekon taso, eivätkä odotukset sille olleet kovinkaan suuret. Capitalsin kotihalli oli tilavuudeltaan jotakuinkin SM-liigan alempaa keskitasoa, ja ihmisiä oli paikan päällä seuraamassa pikkuisen viidettä tuhatta. Oli mielenkiintoista nähdä vaihto-opiskelijakavereidemme ilmeet, sillä osa heistä ei ollut koskaan nähneet kiekkoa pelattavan. Oman hankaluutensa toi myös pelin kulun ja sääntöjen selittäminen, tosin puolet esittelemisistäni tuntui menevän toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Pelin taso oli jossain Mestiksen ja SM-liigan välimaastossa, mutta ihmeen viihdyttävää kiekkoa täälläkin osataan pelata. Yleisö ei ollut aivan TPS-fanien tasoa, mutta olivatpahan ainakin paikalle saapuneet. Pelin jälkeen kävimme after-matcheilla keskustan 15–16- panimopubissa (www.1516brewingcompany.com), joka on kuulu erityisesti omista oluistaan. Talon olut oli kuin olikin maukasta ja ravitsevaa (ja sitä olisi halutessaan saanut 1½ litran saaveissa), joten täällä tulee vierailtua varmasti tuonnempanakin.

Eveliina Lomalainen karkasi lauantai-aamuna Lontooseen tapaamaan muutamaksi päiväksi kamuaan, joten mitään suurempia ohjelmanumeroita ei ollut luvassa. Kovista yrityksistäni huolimatta en millään jaksanut nousta Englantilaisten kavereiden kanssa katsomaan aamukahdeksalta Rugbyn mm-kisoja irkkubaariin, sillä olisin ollut lajista aivan yhtä ulalla kuin he jääkiekosta. Luvassa olisi kuulemma ollut myös Englantilaista aamiaista perinteikkäästi oluen kera, mutta valitsin ”järkevästi” univelkojen kuittaamisen ja oman sängyn. Aamupäivällä lähdimme kielikurssimme kanssa piknikoimaan ystävämme luokse ja piknik-paikaksi olimme valinneet kattoterassin. Terassilta aukeni huimat näköalat yli Wienin ja nautiskelimme lounaasta liki illallisaikaan saakka. Sunnuntai oli siivous- ja läksypäivä, mutta illansuussa tunsin pakottavaa tarvetta karata ulos ja pienestä sunnuntaikävelystä kehkeytyikin kymppikilsan lenkki. Viikonloppu vilahti ohi todella nopeasti ja tänään olikin jo aika palata sorvin ääreen.

Tulevalla viikolla loppuu vihdoin myös Campus Europae- kielikurssi (ainakin jollain tasolla) ja loppuviikosta luvassa on Baijerilaista menoa Münchenissä. Kuten otsikko sen jo kertoo, vaalin etikettiä parhaani mukaan ja nahkahousut on jo hankittu matkaa varten. Sovittelu ja miettimisprosessi vei tosin päivän jos toisenkin, mutta tippaakan ei kaduta (Even puolesta en ota kantaa hankintaani). Tehkää myöhemmin omat päätöksenne, sillä kuvamateriaalia varmasti seuraa! ;)

Ciao!

Vienna Capitals vs. Medvescak Zagreb
Motivation-sticker
1516-panimopubiravintola..


.. josta sai melko hyvää olutta?
Patologis-anatominen museo I
Patologis-anatominen museo II
Wien ja maisemat
Hütteldorf
Pikku nälkä maisemissa

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Viikollinen tähtihetkiä

Hurja viikko taas takana, ainakin noin tapahtumarikkauden perusteella. Maanantaita ja tiistaita lukuun ottamatta olimme menossa päivittäin aamusta iltaan. Viikko oli Even kielikurssille viimeinen, mutta Jessen osalta touhu jatkuu entisellään vielä parin viikon ajan, joten suurempia lomia ei kaikille vielä tässä vaiheessa siunaudu (DAMN!). Kyse on toisaalta vain motivoitumisesta, joten toivon mukaan tuossa ajassa saa muistuteltua mieliinsä riittävän määrän saksaa tulevia kursseja ajatellen.

Keskiviikko-illan olimme päättäneet viettää kielikurssimme kanssa teatterissa. Näytelmäksi valikoitui modernisoitu musikaaliversio Jörö-Jukasta (Struwwelpeter), joka ei tosin ollut totutusti suunnattu lasten saduksi. Näytelmän tunnelma oli tiivis ja juoni hieman häilyvä, mutta josta sai saksan kielestä huolimatta melko hyvin asiat selviksi. Musiikkiosuudet varastivat melko lailla koko show’n, sillä ainakin pääosien esittäjät omasivat todella upeat äänet ja taustabändi takasi parhaat soundit esitykselle. Opiskelijat saavat lunastaa Wienissä lippuja teattereiden lisäksi mm. oopperaan ja lipunmyynti käynnistyy usein n. tunnin- puoli tuntia ennen esitysten alkua. Opiskelijalippujen hinnat ovat minimalistisen halpoja, sillä esimerkiksi tämän päivän esitykseemme saimme melko hyvät istumapaikat nimelliseen kahdeksan euron hintaan. Näytöksen loputtua joutui allekirjoittanut ottamaan juoksuaskeleen jos toisenkin, sillä Bayern München pelasi samana iltana Mestareiden liigan lohkovaihetta. Löysimme puolittaisesta kantapubistamme pöydän, jonka äärestä oli hyvä kannustaa pelin viimeinen puolituntinen. Vaikkei Itävalta mikään suuri tekijä jalkapallossa olekaan, on suurin ero esimerkiksi Suomeen fanikulttuurissa. Esimerkiksi tämän illan irkkulaistyyppisessä Highlander-pubissa näytettiin jokainen tuona päivänä pelattu lohkovaiheen ottelu ja henkilökunta otti suuresta suosiosta johtuen pöytävarauksia vastaan kello kolmeen asti.

Kuluneen viikon torstaistakaan ei tapahtumia uupunut. Aamu alkoi 05:45, jolloin piti kiiruhtaa kohti Wienin yliopiston urheiluosaston konttoria, toiselle puolelle kaupunkia. Tehtävänä oli ilmoittautua liikuntakursseille, jotka buukataan yleensä täyteen heti kello seitsemän jälkeen toimiston avauduttua. Paikalle päästyämme vastassamme oli lohduton näky: 300 metrin jono viluisia opiskelijoita odotti jo omaa vuoroaan. Jonon hännille päästyämme ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin odottaa tämän ”spektaakkelin” etenemistä (on olemassa keksintö nimeltä INTERNET!). Jonon madellessa ja ajan kuluessa saimme aina välillä lapun käteemme, johon oli kirjattu jo täyteen varatut kurssit. Vajaan neljän tunnin jonotuksen jälkeen oli vihdoin meidän vuoromme ja onnistuimme jopa pääsemään haluamillemme kursseille.


Kuin sattuman kaupasta Wien isännöi parhaillaan lentopallon EM-kisoja. Torstainen puolivälieräottelu Suomi-Italia sopi kalenteriin kuin nakutettu, joten kauaa ei omaa lähtöään kyseiseen matsiin tarvinnut miettiä. Valitettavasti Italia oli tällä kertaa hieman liian kova luu Suomelle. Kaaduimme kuitenkin saappaat jalassa ja annoimme sisukkuudellamme oivan vastuksen tälle lentopallon suurmaalle. Suomalaisia paikalla oli suuri joukkio, joka erottui muista katsojista lähinnä raivokkaalla äänekkyydellään. Mielenkiintoista oli myös huomata kuinka taukojen aikana DJ huudatti mielissään Eläkeläisiä. En lähde tässä sen enempää kuvailemaan Suomi-katsomon reaktiota tämän yhtyeen komppiin.


Perjantai oli pyhitetty kielikurssillamme asioiden loppuun viemiselle. Hikisen kielioppiosuuden jälkeen painelimme aluksi ÖBB:lle (paikallinen VR), josta saimme hommattua Vorteilscardit. Nämä kortit mahdollistavat esimerkiksi junien käytön puoleen hintaan Itävallan sisällä, jolloin niistä maksetut 19,90€ tulee kuitattua hyvin nopeasti takaisin. Samalla reissulla lunastimme Wiener Linieniltä opiskelijoiden lukukausikortit julkisiin kulkuneuvoihin sekä kirjastokortit niin kaupunginkirjastoon kuin yliopiston kirjastoonkin. Ilta sujui leppoisasti Tonava-kanaalin äärellä Beach Barissa (jotka sulkevat kesän osalta ovensa piakkoin) auringon laskua ihaillen sekä myöhemmin paikallisessa yökerhossa, B72:ssa.


Viikonloppua olimme odottaneet enemmän ja vähemmän. Arjen hektisyys ja edellinen myöhäinen ilta painoivat vielä hieman päälle kun päätimme lähteä vierailemaan Wienin viinitiluksilla. Ne jotka eivät sitä vielä tienneet, on Wien ainoa pääkaupunki maailmassa, jonka sisällä viljellään viiniä. Odotukset reissulle olivat järjettömän suuret ainakin toisella meistä, sillä vaikka viinejä on myynyt vuosia työkseen ja tietäisi niistä jos jonkin verran, ei silti tämmöistä mahdollisuutta ole avautunut kovinkaan useasti ennen (ja edellisestä kierroksesta on kulunut kosolti aikaa). Metroajelun ja muutaman raitiovaunupysäkin jälkeen olimme päässeet aloituspisteeseemme. Nußdorfista avautuu kapeahko samoilureitti kohti jylhiä kukkuloita ja vehreitä viinialueita. Kameran muistikortti huusi Hoosiannaa jo heti ensimmäisten puskien kohdalla, sillä vielä tässä vaiheessa ei ymmärtänyt mitä oli tulossa. Vaeltaessamme eteenpäin kohtasimme uskomattomat näköalat yli kaupungin ja silmänkantamattomiin jatkuvat viiniviljelykset. Käppäilymme varrella kävimme maistamassa parin eri tuottajan viinejä ja päivittelemässä paikan jylhyyttä. Aika viinikukkuloilla meni kuin siivillä, ja mielestäni parhaat sanat kuvaamaan tilannetta olisivat "EI JÄRKEE!". Nyt jo hieman rauhoituttuani  voin sanoa edelleen, että palan halusta muuttaa tänne ja alkaa viininviljelyn!


Sunnuntaina järjestimme yhteisen brunssin kaverimme Henrikin luona, joka oli kaikkien mielestä melkoinen menestys. Oli todella mukava seurustella kavereiden kanssa hyvän ruoan ääressä ja ensimmäistä kertaa viikon aikana tuntui siltä, ettei ole kiire minnekään.  Todellisuudessa hyvästelimme kaverimme ruoan ja tiskauksen jälkeen ja ajoimme lähelle eilen vaeltamiamme kukkuloita. Tällä kertaa tarkoituksena ei ollut niinkään kävelyreissu (vaikka jälkeenpäin kotimatkasta semmoinen muodostuikin), vaan käydä katsastamassa viinikukkuloilla sijaitseva uimala. Olimme melko onnekkaita, sillä sää oli ennakkotiedoista poiketen todella hyvä koko matkamme ajan ja sunnuntai oli viimeinen päivä, jolloin uimala oli vielä auki. Aurinkoa ottaessamme ja uidessamme saimme nauttia edellisen päivän tapaan upeista maisemista, joten reissu oli todella kannattava ja uimalaan palaamme varmasti viimeistään ensi keväänä.. Kotiin matkasimme osin eilistä reittiä ja kävimme matkalla nauttimassa lasilliset sturmia (keskentekoista, makeaa viiniä, jonka sesonkiaika on syksyllä) erään tuottajan viiniterassilla.

Tässä tärkeimmät tällä erää!
   
Gangsta's paradise
Kaverukset
Sturmit ja luumupiirasta   

Pikku-Nälkä @ pool

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Tilannetietoja Wienistä!

Meininki Wienin päässä on jatkunut likipitäen yhtä kiireisenä kuin tähänkin saakka. Tekemisen puutteesta ei voida puhua, sillä jokaiselle illalle on 100 % varmasti laadittu jonkin sortin kissanristiäiset. Kielikurssin täyttäessä aamupäivän ohjelman, olemme saaneet iltaisin nähdä mm. paikallisen Ottakringer-panimon toimintaa sisältä käsin, uida Tonavassa keskellä kaupungin sykettä sekä viettää laatuaikaa kansainvälisellä illallisella. Myös Schönbrunnin linna (joka sijaitsee melkein naapurissamme) on tullut ensimmäistä kertaa kierrettyä. Jatkossa linnaa saattaa nähdä useammankin kerran, sillä lenkkeilymaastot ja piknik-mahdollisuudet linnan puutarhassa ovat ihanteelliset.


Ottakringer-panimo oli ex-Alkon myyjällekkin toiveiden täyttymys, sillä vaikka asiasta kuinka paljon tahansa tietäisikin, on aivan eri juttu nähdä teoria käytännössä. Panimo oli suuri kolossi, jossa valmistuu vuosittain 600 000 hehtolitraa olutta janoisille kansalaisille. Oluenteko-prosessia en tässä vaiheessa ala sen laajemmin
kuvailemaan, mutta sen verran voin kierroksestamme valottaa, että viimeinen etappimme oli suuri baarintapainen tila, jossa kukin sai maistella haluamiaan olutlaatuja. Suomalaisesta näkökulmasta tuntui hieman oudolta laskea tiskin takana itse olutta itselleen, mutta eipä kai se väärin ole?

Tiistain kansainvälinen illallinen oli eksotiikkaa täynnä. Tarkoituksena oli laajentaa hieman vaihtareiden ruokalajitietämystä. Veimme mukanamme suomalaisia perinneherkkuja: korvapuusteja ja salmiakkia, mutta lisäksi Suomen pöydästä löytyi karjalanpiirakoita, munavoita ja lihapullia. Yleisesti ottaen illallisen makukirjo
ylitti villeimmätkin odotukset: kreikkalaisista puolalaisiin ja hollantilaisista espanjalaisiin ruokiin. Ruokaillessa ilmeni hetkiä, jolloin ei oikein tiennyt mitä epäilyttävää suuhunsa oli pistänyt. Jälkiruoaksi Jesse tuli maistelleeksi liekitettyjä Mozartin kuulia, joista ei myöskään eksotiikkaa puuttunut (video). Kaiken kaikkiaan illallinen oli todella onnistunut ja ruokalajeista selvittiin ilman ribalia.

Paikallinen vaihto-opiskelijoiden päänmenoksi laadittu organisaatio (ESN) pitää Wienissä huolen siitä, ettei tekeminen lopu kesken. Mikäli iltaansa haluaisi klubeilla kuluttaa, on siihen tarjolla ilmeisen hyvät mahdollisuudet: 50 sentin drinkeistä karaoke-iltoihin ja niin edespäin. Toistaiseksi ohjelmaa on ollut sen verran reilusti, ettei kaikkeen tähän jaksa millään venyä.

Myös Tonavassa uinti oli mielenkiintoinen kokemus. Kielikurssin opettajamme on melkoinen matkaopas, joka osaa kyllä näyttää mitä kaupunki asukkailleen tarjoaa. Vesi oli ihmeen puhdasta ja todella lämmintä, joten rannalle saattaa eksyä vielä useammankin kerran mikäli säät jatkuu tämänlaisina (+30c). Yhteyshenkilömme Martin valotti meille hieman tulevia aikoja ja hänen mukaansa nyt on alkamassa vuoden paras ajanjakso, jolloin lämpötila pysyttelee piiiitkään +20 - +25 asteessa. Lisäksi alkamassa on uuden viinin sesonkiaika, ja jo nyt lähes jokaisesta Wienin kuppilasta saa tilattua "Sturmia", joka on uutta keskentekoista viiniä. Sturm maistuu aivan siman ja mehun yhdistelmältä ja on näin ollen suosittu illanistujaisjuoma.

Ps. Eve katsoo jo toistamiseen vuorokauden sisällä Titanicia telkkarista (saksaksi dubattuna, natürlich), älkää kysykö miksi! Kämppäkuvat eivät mahtuneet vielä tähän syssyyn, mutta ovat kyllä tulossa pikapuoliin..

Sain modattua blogia myös niin, että kaikki halukkaat (myös ei-rekisteröityneet) voivat halutessaan kommentoida ja muistuttaa kirjoittajaa esimerkiksi suomen kielen kielioppisäännöistä.

Terkkuja kaikille!

Tschüssi!

Koulupäivän eväät Freudin puistossa.

Baarimikko osasi hommansa!

Pruuvailuja, osa 1

Pruuvailuja, osa 2

Linnan Herra,
Ja Herttuatar.

Schönbrunnilaiset.
Schönbrunnin mantuja.
Viikottainen pikku-nälkä -kuva.

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Grüßeuch!

  Ohi on!

Nimittäin ensimmäisen kielikurssiviikon ja vaihto-opiskelijoille suunnatun orientaatioviikon kombinaatio. Hektisyyttä ei viikosta todellakaan puuttunut, sillä ohjelmaa riitti päivittäin aamusta iltaan. Kielikurssimme eroavat hieman toisistaan, sillä emännän Erasmus-ohjelman kielikurssin kestäessä kolme viikkoa ja neljä tuntia päivässä, on isännän paiskittava töitä Campus Europae - kielikurssilla saksansa eteen viisi viikkoa ja kuusi tuntia päivässä. Tuntimäärät eivät kerro työmäärästä juuri mitään, sillä Erasmukset saavat sitäkin enemmän kotiläksyjä. Muutenkin vertailu lienee turhaa: Pääasiahan olisi saavuttaa jonkinasteinen saksan kielen taito ennen lukuvuoden alkua. Suurin ero ko. vaihto-ohjelmissa liittyykin juuri kielikursseihin, sillä jälkimmäinen tähtää strategiassaan juuri vaihto-oppilaiden kielitaitoon, jota voi kaikille yhteisen kurssin jälkeen halutessaan kartoittaa muun opiskelun yhteydessä. Campus Europae (CE) on siis Erasmukselle rinnakkainen ohjelma, joka saa rahoituksensa Luxemburgin valtiolta (ei mitään hajua miksi!). CE:n piiriin voi hakea vain tietyistä yliopistoista ympäri Euroopan ja mukana ovat vain jotkut lukuaineet.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei viikostamme ole siis puuttunut. Iltaohjelmassamme olemme käyneet muun muassa yhteiselle piknikillä kuuntelemassa elävää musiikkia, kilvoitelleet aarteenetsinnässä ("Schnitzljagd", jolla ei ollut kuitenkaan mitään tekemistä Wieninleikkeen kanssa) sekä juhlineet metron syntymäpäiviä "24 Stunden"-tapahtumassa, jonka aikana kaikkiin Wienin baareihin oli avoimet ovet ja ilmainen sisäänpääsy. Emme kuitenkaan ehtineet kovin myöhään synttäreillä juhlia, sillä eiliseksi kotitaloutemme oli suunnitellut hieman omatoimista ohjelmaa. Lähdimme piipahtamaan ostoksilla Wienin lähellä sijaitsevassa outlet-keskittymässä (yli 150 liikettä ja 600 merkkiä), josta mukaan tarttui jos jonkinnäköistä (toisille enemmän, toisille vähemmän). Näyttäisi siis siltä, ettei tahti tunnu hidastuvan viikonloppuisinkaan. Tänään luvassa on siivousta, sillä vuokranantajamme Herbert suuntaa vaimonsa luo Englantiin ja jättää kämpän haltuumme. Siivousurakka näyttää näin ensi alkuun loputtomalta ja tupakan hajun tuulettamiseen sisältä voi kulua hetki jos toinenkin. Asunto on muuten niin ihanteellinen asumisellemme, että tämän päivän urakka on vain pieni vaiva kaikesta. Tietysti mukavampi vaihtoehto olisi mennä ulos nauttimaan 30 asteen helteistä, mutta emme valita.

Koulumatkamme kestää metroteitse noin puoli tuntia. Todellisia sydämentykytyksiä saimme kokea keskiviikkona, kun matkan varrella metron virkailijat olivat sulkeneet vaihtopysäkkimme sisäänpääsyn täysin ja vaativat nähdä kaikkien matkustajien lippuja. Luonnollisesti olemme sen verran tunnollisia wieniläisiä, että
olimme ostaneet viikkoliput, emmekä siis matkustaneet pummilla. Valitettavasti tunnollisuus ja hajamielisyys ovat kaksi eri asiaa ja ketään syyttelemättä toinen meistä oli unohtanut lippunsa toiseen käsilaukkuunsa (KRHM, kukahan!). Loppujen lopuksi saimme nuoren virkailijan helisemään puhumalla hänelle englantia
ja päivittelemällä tilannetta suomeksi. Tämä lienee hyvä muistutus siitä, että tarkastuksiakin on luvassa (erityisesti lokakuussa lukukauden alettua).

Ensi viikolla ohjelma koostuu kielikurssien lisäksi panimokierroksesta paikallisella Ottakring-oluen juurilla sekä kansainvälisestä päivällisestä, johon jokaisen osanottajan on tuotava jotain kotimaastaan (salmiakit onneksi mukana, kiitos Petra!).

Wienistä löytää joka päivä uusia puolia ja pikkuhiljaa alkaa olla melko kotoinen olo täällä (erityisesti nyt kun bongasimme joulupukin metroasemalta!). Muut vaihtarit ovat tosi värikästä, mutta sitäkin mukavampaa porukkaa. Kavereita olemme saaneet muun muassa Itävallasta, Kreikasta (takauksista puhuttu jo ihan riittämiin, eikä mennyt edes painiksi), Puolasta, Tsekistä, Englannista, Espanjasta, Norjasta, Latviasta, Saksasta, Ranskasta, Slovakiasta, Australiasta sekä toki myös lempparistamme Ruotsista (ensimmäinen kommentti oli luonnollisesti "SIX-ONE, NEVER FORGET!")

Anilingasse kuittaa ja palaa asiaan taas piakkoin

BABA!