Hektisyys Wienin päässä näyttäisi laskevan ainakin kuluneen viikon perusteella. Muutos lienee kuitenkin vain hetkellinen, sillä niskaan hengittää niin Oktoberfest, toinen vaihto-opiskelijoille suunnattu orientaatioviikko kuin lukukauden alkukin. Sää on jatkunut likipitäen ihanteellisena, pysyen 20–25 asteen tuntumassa ja auringon paistaessa, poislukien alkuviikon hyiset vesisademyräkät, jolloin lämpötila tippui välillä noin kymmeneen asteeseen (nyt tiedämme miltä siellä kotosuomessa tuntuu!).
Menneellä viikolla kävimme kielikurssimme kanssa pariinkin otteeseen museossa. Albertina -museo piti sisällään monenlaista taidetta aina maalauksista veistoksiin. Taiteilijat olivat toinen toistaan nimekkäämpiä ja löytyi joukosta jopa jokunen Picassonkin raapustus. Ennakkoasetelmista poiketen kyseinen reissu oli todella antoisa, sillä maalausten kirjo oli valtava ja aihealueet laajoja. Kolmen tunnin jälkeen olo oli melko turtunut ja tästä kulttuurin osasta oli tämän päivän osalta saatu pienoinen yliannostus. Oli mukava huomata, kuinka itselläkin alkoi tehdä mieli piirustelemaan ja maalailemaan entiseen tyyliin, sillä kaikki tuo on jäänyt jonnekin ylä- ja ala-asteen rajamaille. Vaikken mikään Picasso yrityksistäni huolimatta ollutkaan, herätti tämä kierros kysymyksiä siitä, millä tolalla tämä lapsuuden harrastus nykyään on.
Toinen museoista oli Wienin patologis-anatominen museo. Hivenen järkyttynein tuntein astelimme sisään (pl. mukaamme liittynyt Eve, joka oli vaan mielissään) tähän entiseen mielisairaala-rakennelmaan, joka ei kuitenkaan ollut ollenkaan niin suuri kolossi, mitä ulospäin näyttää. Kierroksella kävi selväksi entisaikojen barbaariset otteet lääketieteessä, sillä esillä oli ”instrumenttejä” laidasta laitaan. Kaikkeen tähän tulisi suhtautua niin, että ilman näitä historian menetelmiä ja välineitä, ei lääketiede olisi nykyiselleen edennyt. Päätimme Even kanssa toivoa joskus häälahjaksemme kierroksen varrella pienoista tirskumista herättäneen kuninkaallisen synnytysnojatuolin, jossa (niin kuin kuvitella saattaa) oli kaikki muut nojatuolin ominaisuudet, mutta ainoana eroavaisuutena oli jälkipolven mentävä reikä pohjassa. Näitä mööbeleitä ei vaan taida ihan sieltä lähi-Askosta löytyä..
Tämä oli varmasti ensimmäinen viikko, jolloin iltaisin oli oikeasti vapaata. Nyt tuntui jo liki oudolta ja omalla tavallaan väärältä kun sai omaa aikaa, eikä tarvinnut suunnitella omia menojaan muun ohjelman ympärille. Sen verran kuitenkin iltamissa pyörähdimme, että tiistaina istuimme iltaa mukavassa istuskelupaikassa keskustan tuntumassa. Samalla sain tavata Buddyni, joita sittemmin on ilmennyt lisääkin. Buddy on siis melko lailla sama asia kuin tuutori, eli yhteyshenkilö, johon voi ottaa aina halutessaan yhteyttä riippumatta siitä, mitä asia koskee ja mistä nyt tuulee. Anita vaikutti todella mukavalta tyypiltä, jonka kanssa tulee varmasti hyvin juttuun!
Perjantaiksi olimme lunastaneet porukallemme liput Vienna Capitals -joukkueen jääkiekkomatsiin. Itseäni kiinnosti eniten Itävaltalaisen jääkiekon taso, eivätkä odotukset sille olleet kovinkaan suuret. Capitalsin kotihalli oli tilavuudeltaan jotakuinkin SM-liigan alempaa keskitasoa, ja ihmisiä oli paikan päällä seuraamassa pikkuisen viidettä tuhatta. Oli mielenkiintoista nähdä vaihto-opiskelijakavereidemme ilmeet, sillä osa heistä ei ollut koskaan nähneet kiekkoa pelattavan. Oman hankaluutensa toi myös pelin kulun ja sääntöjen selittäminen, tosin puolet esittelemisistäni tuntui menevän toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Pelin taso oli jossain Mestiksen ja SM-liigan välimaastossa, mutta ihmeen viihdyttävää kiekkoa täälläkin osataan pelata. Yleisö ei ollut aivan TPS-fanien tasoa, mutta olivatpahan ainakin paikalle saapuneet. Pelin jälkeen kävimme after-matcheilla keskustan 15–16- panimopubissa (www.1516brewingcompany.com), joka on kuulu erityisesti omista oluistaan. Talon olut oli kuin olikin maukasta ja ravitsevaa (ja sitä olisi halutessaan saanut 1½ litran saaveissa), joten täällä tulee vierailtua varmasti tuonnempanakin.
Eveliina Lomalainen karkasi lauantai-aamuna Lontooseen tapaamaan muutamaksi päiväksi kamuaan, joten mitään suurempia ohjelmanumeroita ei ollut luvassa. Kovista yrityksistäni huolimatta en millään jaksanut nousta Englantilaisten kavereiden kanssa katsomaan aamukahdeksalta Rugbyn mm-kisoja irkkubaariin, sillä olisin ollut lajista aivan yhtä ulalla kuin he jääkiekosta. Luvassa olisi kuulemma ollut myös Englantilaista aamiaista perinteikkäästi oluen kera, mutta valitsin ”järkevästi” univelkojen kuittaamisen ja oman sängyn. Aamupäivällä lähdimme kielikurssimme kanssa piknikoimaan ystävämme luokse ja piknik-paikaksi olimme valinneet kattoterassin. Terassilta aukeni huimat näköalat yli Wienin ja nautiskelimme lounaasta liki illallisaikaan saakka. Sunnuntai oli siivous- ja läksypäivä, mutta illansuussa tunsin pakottavaa tarvetta karata ulos ja pienestä sunnuntaikävelystä kehkeytyikin kymppikilsan lenkki. Viikonloppu vilahti ohi todella nopeasti ja tänään olikin jo aika palata sorvin ääreen.
Tulevalla viikolla loppuu vihdoin myös Campus Europae- kielikurssi (ainakin jollain tasolla) ja loppuviikosta luvassa on Baijerilaista menoa Münchenissä. Kuten otsikko sen jo kertoo, vaalin etikettiä parhaani mukaan ja nahkahousut on jo hankittu matkaa varten. Sovittelu ja miettimisprosessi vei tosin päivän jos toisenkin, mutta tippaakan ei kaduta (Even puolesta en ota kantaa hankintaani). Tehkää myöhemmin omat päätöksenne, sillä kuvamateriaalia varmasti seuraa! ;)
Ciao!
Vienna Capitals vs. Medvescak Zagreb |
Motivation-sticker |
1516-panimopubiravintola.. |
.. josta sai melko hyvää olutta? |
Patologis-anatominen museo I |
Patologis-anatominen museo II |
Wien ja maisemat |
Hütteldorf |
Pikku nälkä maisemissa |