Viime päivityksen jälkeen on jo ehtinyt sattua ja tapahtua yhtä sun toista. Suurin muutos lienee osoitteenvaihdos hostellista omaan kotiin. Kaikki kävi melko äkkiä, sillä soiteltuamme netistä bongaamiimme numeroihin, saimme heti sovittua kolme asunnon näyttöä ympäri Wieniä. Asuntojen vuokrahintatasot olivat melko pitkälti samaa luokkaa mitä ÖAD:n tarjoamien kämppien, joten olisi loppujen lopuksi ihan sama kummassa asuisimme. Onneksemme heti ensimmäinen katsastamamme asunto vakuutti meidät siinä määrin, että päädyimme valitsemaan sen uudeksi kodiksemme. Alakerran fetissi-kauppa häiritsi hieman ensi alkuun, mutta kaikkeen ilmeisesti tottuu? Asuntomme on entinen Pension-tyyppinen majoituspaikka aivan Wienin keskustan tuntumassa, mutta uusi vuokraisäntämme Herbert (nimi muutettu) päätyi luopumaan bisneksestä henkilökohtaisiin syihin vedoten (jotka olemme kyllä saaneet kuulla aivan juurta jaksain) ja valitsi meidät useiden kymmenien hakijoiden joukosta asuttamaan lukaalia. Vaikkei Herbert ehkä olekaan mikään Pepsodent-mainostähti, on hän herttainen vanha mies, jonka kanssa tulee helposti juttuun. Jäätelön, mm -verimakkaran ja makrillifileen lisäksi Herbert on tarjonnut meille 2/3 döner-kebabistaan sekä opaskierroksen vakiopaikkoihinsa. Nyt tiedämmekin mistä saa Wienin parhaat kalat, lihat ja hapankaalit.
Wieniläisyytemme sai viime silauksen kun kävimme palauttamassa paikalliseen virastoon Meldezettelit, jotka vaaditaan rekisteröitymiseen oleskelun kestäessä yli kolme kuukautta. Käytännön järjestelyjen jälkeen meillä oli vihdoin aikaa hieman tutustua uuteen kotikaupunkiimme,joka suorastaan huokuu historiaa. Historian lisäksi kaupunki on ilmeisen eläväinen, sillä eilen järjestetty musiikkiparaati ja sen oheistapahtumat keräsivät kaduille vahvistamattoman tiedon mukaan yli 50 000 ihmistä. Oopperatalolta startannut paraati oli melkoinen kokemus: lukematon määrä miehitettyjä kuorma-autoja pilisteli muulta liikenteeltä suljettuja kortteleita ympäri ja samalla kisailivat siitä mistä autosta lähtee kovimmat desibelit ja missä on paras kreisibailausmeininki. Nähtävyyksiä emme juurikaan ole ehtineet kiertää, mutta siihen on onneksi vielä rutosti aikaa. Tänään alkaa vaihto-opiskelijoille suunnattu orientaatioviikko, jonka aikana käymme tutustumassa muun muassa Wienin viiniviljelyksiin, paikalliseen parlamenttiin sekä YK:n toimitiloihin. Jotta viikko ei menisi asiasisällöltään liian tärkeilyksi, on luvassa myös Schnitzeleiden syömistä sekä menopaikkojen paikantamista.
Huomenna alkavat kielikurssit, jotka kestävät virallisen lukukauden alkuun. Toivottavasti luvassa on hieman selvennystä erityisesti suullisen kielen taitoon, sillä aivan moitteettomasti ei vuorovaikutus aivojen ja suun välillä vielä toimi.
Bis Später!
