sunnuntai 28. elokuuta 2011

Anilingasse calling..

Viime päivityksen jälkeen on jo ehtinyt sattua ja tapahtua yhtä sun toista. Suurin muutos lienee osoitteenvaihdos hostellista omaan kotiin. Kaikki kävi melko äkkiä, sillä soiteltuamme netistä bongaamiimme numeroihin, saimme heti sovittua kolme asunnon näyttöä ympäri Wieniä. Asuntojen vuokrahintatasot olivat melko pitkälti samaa luokkaa mitä ÖAD:n tarjoamien kämppien, joten olisi loppujen lopuksi ihan sama kummassa asuisimme. Onneksemme heti ensimmäinen katsastamamme asunto vakuutti meidät siinä määrin, että päädyimme valitsemaan sen uudeksi kodiksemme. Alakerran fetissi-kauppa häiritsi hieman ensi alkuun, mutta kaikkeen ilmeisesti tottuu? Asuntomme on entinen Pension-tyyppinen majoituspaikka aivan Wienin keskustan tuntumassa, mutta uusi vuokraisäntämme Herbert (nimi muutettu) päätyi luopumaan bisneksestä henkilökohtaisiin syihin vedoten (jotka olemme kyllä saaneet kuulla aivan juurta jaksain) ja valitsi meidät useiden kymmenien hakijoiden joukosta asuttamaan lukaalia. Vaikkei Herbert ehkä olekaan mikään Pepsodent-mainostähti, on hän herttainen vanha mies, jonka kanssa tulee helposti juttuun. Jäätelön, mm -verimakkaran ja makrillifileen lisäksi Herbert on tarjonnut meille 2/3 döner-kebabistaan sekä opaskierroksen vakiopaikkoihinsa. Nyt tiedämmekin mistä saa Wienin parhaat kalat, lihat ja hapankaalit.

Wieniläisyytemme sai viime silauksen kun kävimme palauttamassa paikalliseen virastoon Meldezettelit, jotka vaaditaan rekisteröitymiseen oleskelun kestäessä yli kolme kuukautta. Käytännön järjestelyjen jälkeen meillä oli vihdoin aikaa hieman tutustua uuteen kotikaupunkiimme,joka suorastaan huokuu historiaa. Historian lisäksi kaupunki on ilmeisen eläväinen, sillä eilen järjestetty musiikkiparaati ja sen oheistapahtumat keräsivät kaduille vahvistamattoman tiedon mukaan yli 50 000 ihmistä. Oopperatalolta startannut paraati oli melkoinen kokemus: lukematon määrä miehitettyjä kuorma-autoja pilisteli muulta liikenteeltä suljettuja kortteleita ympäri ja samalla kisailivat siitä mistä autosta lähtee kovimmat desibelit ja missä on paras kreisibailausmeininki. Nähtävyyksiä emme juurikaan ole ehtineet kiertää, mutta siihen on onneksi vielä rutosti aikaa. Tänään alkaa vaihto-opiskelijoille suunnattu orientaatioviikko, jonka aikana käymme tutustumassa muun muassa Wienin viiniviljelyksiin, paikalliseen parlamenttiin sekä YK:n toimitiloihin. Jotta viikko ei menisi asiasisällöltään liian tärkeilyksi, on luvassa myös Schnitzeleiden syömistä sekä menopaikkojen paikantamista.

Huomenna alkavat kielikurssit, jotka kestävät virallisen lukukauden alkuun. Toivottavasti luvassa on hieman selvennystä erityisesti suullisen kielen taitoon, sillä aivan moitteettomasti ei vuorovaikutus aivojen ja suun välillä vielä toimi.

Bis Später!





keskiviikko 24. elokuuta 2011

Huhhuh ja Mein Gott!

Vihdoin perillä. Onpahan ollut toiminnantäyteinen kuukausi, vaikka senhän piti olla jo sanomattakin selvää. Banaanilaatikot kummittelevat edelleen unissa ja saksan kielen taito hakee vielä jos jonkin verran muotoaan. Järjestelyt näyttivät paperilla läpihuutojutuilta, mutta näin jälkeenpäin ajatellen pitää kyllä hattua itselleen nostaa!

Eilinen d-day meni melko lailla sumussa, eikä pieneen mieleemmekään ehtinyt tulla mitkään blogiin kirjoitukset. Nyt hyvin nukutun yön ja univelkojen realisoinnin jälkeen ajatukset ovat ehkä hieman selkiytyneet, mutta mieliala sahaa melkoista vuoristorataa. Tämä johtuu osin pienoisista vastoinkäymisistä, joita tässä tämän prosessin ympärillä on sattunut. Viimeisimmäksi haasteeksi muodostui paikallinen opiskelija-asuntola (ÖAD), joiden jonot ovat pisimmät miesmuistiin (tosin tässä tapauksessa virkailija oli nainen, eikä hänkään tuntunut muistavan). Tästä johtuen asunnon etsintää joudutaan jatkamaan manuaalisesti paikan päällä netin hakukoneita hyväksikäyttäen, sillä hostellissa ei voi viettää kymmentä kuukautta (vai voiko?!). Onni on, että näin muodoin asuntoihin on mahdollista tehdä tupatarkastuksia, eikä siis tule lunastaneeksi sikasäkkiä.

Lentoreittimme määränpäähän kulki Berliinin kautta ja matkalla tutustuimme muun muassa rinkeleihin, joihin oli integroitu voi sisään! Pientä myötähäpeää ja hämmennystä AirBerlinin lennoilla herätti matkan varrella jatkuvasti soinut kotimainen, nimeltä mainitsematon yhtye (Sunrise Avenue), josta germaanit eivät näytä saavan tarpeekseen. Sanat eivät riitä kertomaan, mutta onneksi 'Goodbye Hollywood Hills' riittää! Toivon mukaan paikan päällä ei ole aivan yhtä suuri hypetys käynnissä, eiköhän tämä aivopesu riitä tältä erää.

Illalla pääsimme vihdoin maistelemaan viiniä Wienissä, joskin olot olivat hieman askeettisemmat kuin mitä olimme odottaneet.. Alkutaipaleen majoituspaikkamme Strawberry Hostel on likipitäen semmoinen kuin ounastelimmekin (Hostelli), mutta telkkarille huoneessa olisi ollut ehkä jotain käyttöä. Toisaalta dubattua scheissea ehtii varmaan katsoa tuutin täydeltä tuonnempanakin.

Muutaman kerran on tuntunut aivan hullulta idealta tämä vaihto, mutta pääasiallisesti menee lujaa. Onneksi kielikurssi alkaa vasta ensi viikolla, joten ehdimme ottaa hoodit haltuumme!

Kuvia luvassa heti kun niitä koneelle saadaan!

Näiltä osin 'over and out