sunnuntai 8. tammikuuta 2012

"Onko siitä jo melkein pari kuukautta?"

Pahoitteluni. Aika on rientänyt hiljattain niin hujahtaen, että Blogin päivityskin unohtui taas aivan liian pitkäksi aikaa. Tylsää ei ilmeisesti ole ollut, pikemminkin päivänvastoin. Kaksi naapurimaan pääkaupunkia on tullut nähtyä vähän ajan sisään ja sen lisäksi joululomalle siirtyminen yliopiston penkiltä on vaatinut veronsa erinäisten tenttien ja palautettavien töiden muodossa. Ehkä (toivottavasti) tämä kertoo että opiskeluakin on jossain määrin harrastettu.

Marraskuussa järjestetyt lautapelimessut olivat jotain, johon emme normaalisti ottaisi osaa. Suuressa messukeskuksessa järjestetty tapahtuma oli vetänyt ihmisiä puoleensa magneetin lailla, eikä tarvitse olla Einstein huomatakseen miten paljon suurempi juttu lautapelit edelleen täällä ovat. Ruotsalaisen kaverimme, Danielin kanssa kiersimme esillepanot lävitse ja intouduimme koittamaan paria "kuumaa" uututta lautapelimaailmasta. Toinen, suomalaiselle melko uniikki tapahtuma, eli perinteinen yhdysvaltalainen kiitospäivän illallinen sai vaihtarikaverit kokoontumaan yhteen kaverimme luokse. Ohjeita pöytään oli latelemassa vaihto-oppilaskaverimme yhdysvalloista ja yhdessä kokkailimme perinteisiä kiitospäivän ruokia aina Pumpkin pie:sta kalkkunaan (joka ei valitettavasti ei ollut elokuvien tapaan valtava kokonainen lintu, vaan filee). Illasta kehkeytyi menestys ja olikin mukava nähdä millaisin menoin tätä juhlaa yleensä vietetään.

Lautapelimessut
Thanksgiving Dinner

Budapestin reissumme sijoittui marraskuun loppupuolelle ja pääasiallisesti mielessä oli kaupungin tärkeimpien nähtävyyksien paikantaminen, irtiotto "arjesta" sekä luonnollisesti jouluostosten tekeminen. Ajankohta ko. retkelle olisi voinut sijoittua loppusyksyn / alkutalven sijaan kevääseen, sillä harmaassa usvassa kaupunki ei varmastikaan päässyt oikeuksiinsa. Paljon oli silti nähtävää ja koettavaa, eikä aikataulussa ollut juuri tinkimistä. Budapestin vanhakaupunki oli alueeltaan suhteellisen pieni, mutta sitäkin ytimekkäämpi keskiaikaisine kirkkoineen ja hulppeine näköaloineen. Wienin jälkeen Budapest tuntui luonnollisesti hieman ränsistyneemmältä pääkaupungilta, johtuen mm. ikivanhoista metroista ja rappeutuvista julkisivuista, mutta pääosin kaupungista jäi hyvä maku suuhun. Paikka ei ensi alkuun vaikuta perinteiseltä Keski-Euroopan pääkaupungilta ja Budapestin tunnusmerkki kulttuurien kohtauspaikkana näytti pitävän täysin paikkansa.

Budapestin joulutoreilua
Maisemia vanhasta kaupungista

Myös allekirjoittaneen vanhemmat ja sisko piipahtivat lopulta vierailulla itsenäisyyspäivän alla. Jälleennäkeminen oli luonnollisesti todella mukavaa. Neljässä päivässä ehtii näyttää yhtä sun toista ja yleensä vierailijoiden kanssa kannattaa mahduttaa mukaan jotain sellaistakin, jota itse ei ole tullut vielä koettua, Pidennetty viikonloppu koostui pääasiallisesti joulutoreilla sompailusta, shoppailusta sekä Bratislavan visiitistä. Aivan kuten edellisenkin vanhempain-visiitin aikana, myös nyt tuli huomaamatta käveltyä huimia matkoja. Matkaoppaana toimiminen alkoi sujua isäntäpariskunnalta jo aivan kuin luonnostaan, eli aivan hukkaan ei syyslukukausi ole mennyt. Sunnuntain Bratislavan retki oli luonteeltaan melko letkeä ja kaupungin pienestä koosta johtuen saimme koluttua suurimman osan nähtävyyksistä päivän aikana. Bussimatka pääkaupungista toiseen oli hoidettu lyhyen välimatkan vuoksi (~60 km) vajaassa tunnissa, eikä kyydityskään (~12 € henkilö) horjuttanut budjettia suuremmin, Myös Bratislavassa oli meneillään pienimuotoiset joulutoreilut, tosin vesisade pilasi hieman jouluisaa tunnelmaa.Erilaiset kuumat juomat ja paikalliset purtavat olivat valttia niinikään Bratislavassa, emmekä voineet jättää näitä makuelämyksiä kokematta. Vanhan kaupungin jälkeinen shoppailu säästi meidät täydelliseltä kastumiselta ja reissumme oli kaiken kaikkiaan todella onnistunut.

Stephansdomin joulukonsertissa
Bratislavan joulutoreilua
???
Prater ja joulutori

Itsenäisyyspäivä sujui suomalaisittain traditionaalisin menoin. Aamun Finlandia-hymnin jälkeen oli ostostelun aika. Lähikaupasta ostettu jouluinen pikkukinkku, suklaa ja hyvä punaviini rakensivat illan herkutteluhetken. Itse tunnelman varmisti Yle Areenan lähetys Linnan juhlista, joten tänäkään vuonna emme jääneet ilman juhlahumua ja kisastudiota. Melko lähelle Suomen perinteistä itsenäisyyspäivän tunnelmaa pääsimme siis myös täällä päässä ja päivän varrella mielessä pyöri ajatukset, kuinka hyvä on olla suomalainen.

Pikku-Nälkä linnanjuhlissa

Tanskalaiset toverimme päättivät järjestää joulun alla skandinavisille ystävilleen perinteisen tanskalaisen joulupäivällisen. Olikin mukava nähdä kuinka joulu otetaan vastaan muualla kuin Suomessa. Juhlakattaus koostui pääosin leivästä, kalasta ja Akvaviitistä. Ilmeisesti Tanskassa jouluaaton meno on hieman Suomen vastaavaa kosteampaa, mutta maassa maan tavalla. Ilta sujui todella rattoisasti ja vielä aamulla päässä soivat SCHNAPS! - kiljahdukset. Täytyy todeta, että pidättäydyn mieluumin suomalaisissa joulunviettotavoissa. Ehdottomasti.

Tanskalaista jouluperinnettä

Ennen Suomen visiittiä ja kotoista jouluviettoa vuorossa oli vielä muutamat tentit, joilla on hyvä paikkailla hieman tämän blogitekstin viivästystä. Kaikki meni suht putkeen ja joulun jälkeen suorituksia alkoi jo tilille kolista. Synttäripäivänä 20.12 vuorossa oli lento Suomeen. Tätä ennen ehdimme käydä emännän suunnittelemalla päivällisellä keskikaupungin Panoraama-ravintolassa, joka oli hulppean näköalansa lisäksi loistavan menunsa vuoksi todella mieleenpainuva kokemus. Joensuuhun lennettyämme huomasimme kaiken olevan täysin ennallaan ja lumipeitteenkin saimme loppujen lopuksi jouluaatoksi. Lumiukon lisäksi rakenneltua tuli lumilyhtyjä ja näkyipä aattona pukki jos toinenkin! Yleisesti ottaen joululoma sujui ihanan rauhallisesti sukuloidessa ja lihoessa. Kinkkua tuli pisteltyä kuin viimeistä päivää, eikä suklaassakaan tullut juuri säästeltyä. Onneksi Wienin paluulennolla ei tarvinnut maksaa omista ylikiloista, kalliiksi olisi varmasti käynyt. Myös uusi vuosi vaihtui perinteikkäin menoin Joensuussa ja pyhien välissä oli todella mukava lyöttäytyä yhteen pitkästä aikaa kavereiden kanssa.

Carcassone-kuusi
Kuuraparrat

Wieniin palasimme eilen loppiaisen jälkeen ja kämppä oli täällä edelleen pystyssä. Lukukausi jatkuu ensi viikolla kestäen tammikuun loppuun, joten muutama tiukka viikko on vielä edessä. Vastapainoa tälle tuo helmikuun kestävä loma ja matkat Alpeille on jo viittä vaille hanskassa. Ei malta odottaa, ei sitten millään. Ikävä puoli lukukauden loppumisessa on luonnollisesti vaihtarikavereiden kotiinpaluu, sillä puoli vuotta opiskelevilla ei ole enää kauaa aikaa Wienissä. Läksiäisiä on varmasti luvassa ja uutta verta saapuu paikalle sitten helmikuun koittaessa.

Tässäpä viimeaikaisia tapahtumia pähkinänkuoressa. Ei liene yllätys, että uuden vuoden lupauksena lupasin itselleni päivittää ko. blogia hieman tiuhempaan ja varmemmalla kädellä. Toivottavasti onnistuu, Thumbs up!