Grüßeuch!

  Ohi on!

Nimittäin ensimmäisen kielikurssiviikon ja vaihto-opiskelijoille suunnatun orientaatioviikon kombinaatio. Hektisyyttä ei viikosta todellakaan puuttunut, sillä ohjelmaa riitti päivittäin aamusta iltaan. Kielikurssimme eroavat hieman toisistaan, sillä emännän Erasmus-ohjelman kielikurssin kestäessä kolme viikkoa ja neljä tuntia päivässä, on isännän paiskittava töitä Campus Europae - kielikurssilla saksansa eteen viisi viikkoa ja kuusi tuntia päivässä. Tuntimäärät eivät kerro työmäärästä juuri mitään, sillä Erasmukset saavat sitäkin enemmän kotiläksyjä. Muutenkin vertailu lienee turhaa: Pääasiahan olisi saavuttaa jonkinasteinen saksan kielen taito ennen lukuvuoden alkua. Suurin ero ko. vaihto-ohjelmissa liittyykin juuri kielikursseihin, sillä jälkimmäinen tähtää strategiassaan juuri vaihto-oppilaiden kielitaitoon, jota voi kaikille yhteisen kurssin jälkeen halutessaan kartoittaa muun opiskelun yhteydessä. Campus Europae (CE) on siis Erasmukselle rinnakkainen ohjelma, joka saa rahoituksensa Luxemburgin valtiolta (ei mitään hajua miksi!). CE:n piiriin voi hakea vain tietyistä yliopistoista ympäri Euroopan ja mukana ovat vain jotkut lukuaineet.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei viikostamme ole siis puuttunut. Iltaohjelmassamme olemme käyneet muun muassa yhteiselle piknikillä kuuntelemassa elävää musiikkia, kilvoitelleet aarteenetsinnässä ("Schnitzljagd", jolla ei ollut kuitenkaan mitään tekemistä Wieninleikkeen kanssa) sekä juhlineet metron syntymäpäiviä "24 Stunden"-tapahtumassa, jonka aikana kaikkiin Wienin baareihin oli avoimet ovet ja ilmainen sisäänpääsy. Emme kuitenkaan ehtineet kovin myöhään synttäreillä juhlia, sillä eiliseksi kotitaloutemme oli suunnitellut hieman omatoimista ohjelmaa. Lähdimme piipahtamaan ostoksilla Wienin lähellä sijaitsevassa outlet-keskittymässä (yli 150 liikettä ja 600 merkkiä), josta mukaan tarttui jos jonkinnäköistä (toisille enemmän, toisille vähemmän). Näyttäisi siis siltä, ettei tahti tunnu hidastuvan viikonloppuisinkaan. Tänään luvassa on siivousta, sillä vuokranantajamme Herbert suuntaa vaimonsa luo Englantiin ja jättää kämpän haltuumme. Siivousurakka näyttää näin ensi alkuun loputtomalta ja tupakan hajun tuulettamiseen sisältä voi kulua hetki jos toinenkin. Asunto on muuten niin ihanteellinen asumisellemme, että tämän päivän urakka on vain pieni vaiva kaikesta. Tietysti mukavampi vaihtoehto olisi mennä ulos nauttimaan 30 asteen helteistä, mutta emme valita.

Koulumatkamme kestää metroteitse noin puoli tuntia. Todellisia sydämentykytyksiä saimme kokea keskiviikkona, kun matkan varrella metron virkailijat olivat sulkeneet vaihtopysäkkimme sisäänpääsyn täysin ja vaativat nähdä kaikkien matkustajien lippuja. Luonnollisesti olemme sen verran tunnollisia wieniläisiä, että

olimme ostaneet viikkoliput, emmekä siis matkustaneet pummilla. Valitettavasti tunnollisuus ja hajamielisyys ovat kaksi eri asiaa ja ketään syyttelemättä toinen meistä oli unohtanut lippunsa toiseen käsilaukkuunsa (KRHM, kukahan!). Loppujen lopuksi saimme nuoren virkailijan helisemään puhumalla hänelle englantia

ja päivittelemällä tilannetta suomeksi. Tämä lienee hyvä muistutus siitä, että tarkastuksiakin on luvassa (erityisesti lokakuussa lukukauden alettua).

Ensi viikolla ohjelma koostuu kielikurssien lisäksi panimokierroksesta paikallisella Ottakring-oluen juurilla sekä kansainvälisestä päivällisestä, johon jokaisen osanottajan on tuotava jotain kotimaastaan (salmiakit onneksi mukana, kiitos Petra!).

Wienistä löytää joka päivä uusia puolia ja pikkuhiljaa alkaa olla melko kotoinen olo täällä (erityisesti nyt kun bongasimme joulupukin metroasemalta!). Muut vaihtarit ovat tosi värikästä, mutta sitäkin mukavampaa porukkaa. Kavereita olemme saaneet muun muassa Itävallasta, Kreikasta (takauksista puhuttu jo ihan riittämiin, eikä mennyt edes painiksi), Puolasta, Tsekistä, Englannista, Espanjasta, Norjasta, Latviasta, Saksasta, Ranskasta, Slovakiasta, Australiasta sekä toki myös lempparistamme Ruotsista (ensimmäinen kommentti oli luonnollisesti "SIX-ONE, NEVER FORGET!")

Anilingasse kuittaa ja palaa asiaan taas piakkoin

BABA!