Viikollinen tähtihetkiä

Hurja viikko taas takana, ainakin noin tapahtumarikkauden perusteella. Maanantaita ja tiistaita lukuun ottamatta olimme menossa päivittäin aamusta iltaan. Viikko oli Even kielikurssille viimeinen, mutta Jessen osalta touhu jatkuu entisellään vielä parin viikon ajan, joten suurempia lomia ei kaikille vielä tässä vaiheessa siunaudu (DAMN!). Kyse on toisaalta vain motivoitumisesta, joten toivon mukaan tuossa ajassa saa muistuteltua mieliinsä riittävän määrän saksaa tulevia kursseja ajatellen.

Keskiviikko-illan olimme päättäneet viettää kielikurssimme kanssa teatterissa. Näytelmäksi valikoitui modernisoitu musikaaliversio Jörö-Jukasta (Struwwelpeter), joka ei tosin ollut totutusti suunnattu lasten saduksi. Näytelmän tunnelma oli tiivis ja juoni hieman häilyvä, mutta josta sai saksan kielestä huolimatta melko hyvin asiat selviksi. Musiikkiosuudet varastivat melko lailla koko show’n, sillä ainakin pääosien esittäjät omasivat todella upeat äänet ja taustabändi takasi parhaat soundit esitykselle. Opiskelijat saavat lunastaa Wienissä lippuja teattereiden lisäksi mm. oopperaan ja lipunmyynti käynnistyy usein n. tunnin- puoli tuntia ennen esitysten alkua. Opiskelijalippujen hinnat ovat minimalistisen halpoja, sillä esimerkiksi tämän päivän esitykseemme saimme melko hyvät istumapaikat nimelliseen kahdeksan euron hintaan. Näytöksen loputtua joutui allekirjoittanut ottamaan juoksuaskeleen jos toisenkin, sillä Bayern München pelasi samana iltana Mestareiden liigan lohkovaihetta. Löysimme puolittaisesta kantapubistamme pöydän, jonka äärestä oli hyvä kannustaa pelin viimeinen puolituntinen. Vaikkei Itävalta mikään suuri tekijä jalkapallossa olekaan, on suurin ero esimerkiksi Suomeen fanikulttuurissa. Esimerkiksi tämän illan irkkulaistyyppisessä Highlander-pubissa näytettiin jokainen tuona päivänä pelattu lohkovaiheen ottelu ja henkilökunta otti suuresta suosiosta johtuen pöytävarauksia vastaan kello kolmeen asti.

Kuluneen viikon torstaistakaan ei tapahtumia uupunut. Aamu alkoi 05:45, jolloin piti kiiruhtaa kohti Wienin yliopiston urheiluosaston konttoria, toiselle puolelle kaupunkia. Tehtävänä oli ilmoittautua liikuntakursseille, jotka buukataan yleensä täyteen heti kello seitsemän jälkeen toimiston avauduttua. Paikalle päästyämme vastassamme oli lohduton näky: 300 metrin jono viluisia opiskelijoita odotti jo omaa vuoroaan. Jonon hännille päästyämme ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin odottaa tämän ”spektaakkelin” etenemistä (on olemassa keksintö nimeltä INTERNET!). Jonon madellessa ja ajan kuluessa saimme aina välillä lapun käteemme, johon oli kirjattu jo täyteen varatut kurssit. Vajaan neljän tunnin jonotuksen jälkeen oli vihdoin meidän vuoromme ja onnistuimme jopa pääsemään haluamillemme kursseille.

Kuin sattuman kaupasta Wien isännöi parhaillaan lentopallon EM-kisoja. Torstainen puolivälieräottelu Suomi-Italia sopi kalenteriin kuin nakutettu, joten kauaa ei omaa lähtöään kyseiseen matsiin tarvinnut miettiä. Valitettavasti Italia oli tällä kertaa hieman liian kova luu Suomelle. Kaaduimme kuitenkin saappaat jalassa ja annoimme sisukkuudellamme oivan vastuksen tälle lentopallon suurmaalle. Suomalaisia paikalla oli suuri joukkio, joka erottui muista katsojista lähinnä raivokkaalla äänekkyydellään. Mielenkiintoista oli myös huomata kuinka taukojen aikana DJ huudatti mielissään Eläkeläisiä. En lähde tässä sen enempää kuvailemaan Suomi-katsomon reaktiota tämän yhtyeen komppiin.

Perjantai oli pyhitetty kielikurssillamme asioiden loppuun viemiselle. Hikisen kielioppiosuuden jälkeen painelimme aluksi ÖBB:lle (paikallinen VR), josta saimme hommattua Vorteilscardit. Nämä kortit mahdollistavat esimerkiksi junien käytön puoleen hintaan Itävallan sisällä, jolloin niistä maksetut 19,90€ tulee kuitattua hyvin nopeasti takaisin. Samalla reissulla lunastimme Wiener Linieniltä opiskelijoiden lukukausikortit julkisiin kulkuneuvoihin sekä kirjastokortit niin kaupunginkirjastoon kuin yliopiston kirjastoonkin. Ilta sujui leppoisasti Tonava-kanaalin äärellä Beach Barissa (jotka sulkevat kesän osalta ovensa piakkoin) auringon laskua ihaillen sekä myöhemmin paikallisessa yökerhossa, B72:ssa.

Viikonloppua olimme odottaneet enemmän ja vähemmän. Arjen hektisyys ja edellinen myöhäinen ilta painoivat vielä hieman päälle kun päätimme lähteä vierailemaan Wienin viinitiluksilla. Ne jotka eivät sitä vielä tienneet, on Wien ainoa pääkaupunki maailmassa, jonka sisällä viljellään viiniä. Odotukset reissulle olivat järjettömän suuret ainakin toisella meistä, sillä vaikka viinejä on myynyt vuosia työkseen ja tietäisi niistä jos jonkin verran, ei silti tämmöistä mahdollisuutta ole avautunut kovinkaan useasti ennen (ja edellisestä kierroksesta on kulunut kosolti aikaa). Metroajelun ja muutaman raitiovaunupysäkin jälkeen olimme päässeet aloituspisteeseemme. Nußdorfista avautuu kapeahko samoilureitti kohti jylhiä kukkuloita ja vehreitä viinialueita. Kameran muistikortti huusi Hoosiannaa jo heti ensimmäisten puskien kohdalla, sillä vielä tässä vaiheessa ei ymmärtänyt mitä oli tulossa. Vaeltaessamme eteenpäin kohtasimme uskomattomat näköalat yli kaupungin ja silmänkantamattomiin jatkuvat viiniviljelykset. Käppäilymme varrella kävimme maistamassa parin eri tuottajan viinejä ja päivittelemässä paikan jylhyyttä. Aika viinikukkuloilla meni kuin siivillä, ja mielestäni parhaat sanat kuvaamaan tilannetta olisivat "EI JÄRKEE!". Nyt jo hieman rauhoituttuani  voin sanoa edelleen, että palan halusta muuttaa tänne ja alkaa viininviljelyn!

Sunnuntaina järjestimme yhteisen brunssin kaverimme Henrikin luona, joka oli kaikkien mielestä melkoinen menestys. Oli todella mukava seurustella kavereiden kanssa hyvän ruoan ääressä ja ensimmäistä kertaa viikon aikana tuntui siltä, ettei ole kiire minnekään.  Todellisuudessa hyvästelimme kaverimme ruoan ja tiskauksen jälkeen ja ajoimme lähelle eilen vaeltamiamme kukkuloita. Tällä kertaa tarkoituksena ei ollut niinkään kävelyreissu (vaikka jälkeenpäin kotimatkasta semmoinen muodostuikin), vaan käydä katsastamassa viinikukkuloilla sijaitseva uimala. Olimme melko onnekkaita, sillä sää oli ennakkotiedoista poiketen todella hyvä koko matkamme ajan ja sunnuntai oli viimeinen päivä, jolloin uimala oli vielä auki. Aurinkoa ottaessamme ja uidessamme saimme nauttia edellisen päivän tapaan upeista maisemista, joten reissu oli todella kannattava ja uimalaan palaamme varmasti viimeistään ensi keväänä.. Kotiin matkasimme osin eilistä reittiä ja kävimme matkalla nauttimassa lasilliset sturmia (keskentekoista, makeaa viiniä, jonka sesonkiaika on syksyllä) erään tuottajan viiniterassilla.

Tässä tärkeimmät tällä erää!

   

Gangsta's paradise

Kaverukset

Sturmit ja luumupiirasta 

 

 

Pikku-Nälkä @ pool