Wieninmaistelua: Kesän jatkumo ja Oktoberfestit

Viikko on taas pyörähtänyt ympäri ja sen mukana uudet tuulet puhaltavat Wienin päässä. Ko. tuulet eivät ole kuitenkaan kylmiä pohjoistuulia, sillä lämpötila pysyttelee jatkuvasti 25' asteessa. Toivon mukaan moista säätä on luvassa vielä pitkään. Viime viikko koostui erinäisistä reissuista ja omalla kohdallani myös kielikurssista. Eve kotiutui Lontoosta tiistai-yönä ja matka meni kuuleman mukaan erinomaisesti. Emme paljon ehtineet tällä välin nähdä toisiamme, sillä viimeisen kielikurssipäivän jälkeen en omannut montaa tuntia vapaa-aikaa ennen illan matkaa. Kielikurssin loppukoe tuntui läpihuutojutulta, joten jo unohtunut saksan kieli on löytänyt taas omat uomansa myös minun kohdallani. Toki kurssi oli nyt mietittynä hieman liian helppo, mutta auttoi se kuitenkin alkuun ja lisää kielikursseja vaihto-ohjelmassani seuraa.

Pitkään odottamani (ja samalla pelkäämäni) Oktoberfest-reissu koitti siis viikon puolivälissä. Starttasimme matkaan pääosin tuntemattomien ihmisten kanssa keskiviikko-iltana kello yksitoista. Junaamme ahtautui pitkälti yli toistasataa opiskelijaa ympäri maailman, ja suurin osa ei tuntunut vielä noustessaankaan ymmärtävän mihin oli ryhtymässä. Hyttitoverini tulivat kaikki Tanskasta ja osoittautuivat erinomaiseksi matkaseuraksi, joista sittemmin on kouliutunut myös kurssikavereita liiketaloustieteen, eli kavereiden kesken ihan vaan ”Wirtschaftwissenschaften” – laitoksella. Nahkahousut vaihdettuamme (lue: vaihdettuani) suuntasimme Discovaunuun, jossa meininki oli jotain odottamatonta. Koko vaunu oli riisuttu kaikesta turhasta ja disco-valot pauhasivat ysärimusiikin soidessa. Baaritiskiltä sai halutessaan tilata rajattomasti juomista, sillä ne kuuluivat matkan hintaan. Junan kääntyillessä diskokansa painautui juomineen vuoroin vastakkaisiin seiniin ja loppuyöstä tanssilattia muistutti enemmänkin luistelurataa. Öiset ohikulkijat HIEMAN ihmettelivät näkemäänsä, joka sisältä päin koettuna tuntui hyvin normaalilta jo parin tunnin jälkeen. Eipä olisi mahdollista Suomessa, ei…

Müncheniin saavuimme vihdoin (pysähdyimme matkalla neljän kahdeksi tunniksi sekä Linziin että Salzburgiin) torstaina yhdeksältä -aamulla HUONOSTI nukutun yön jälkeen, josta ei voi näin jälkikäteen syyttää kuin itseään, hyttitovereita ja discovaunua. Tapasimme Bahnhofilla muutaman tuttumme, jotka olivat kiertäneet vapaapäiviensä aikana lähimaita ristiin rastiin, ja jotka halusivat päättää matkansa Oktoberfestin tunnelmiin. Toteutimme ensi alkuun pienimuotoisen jaloittelun keskustassa, ihaillen samalla läpi suurimmat nähtävyydet ja komeimmat pytingit. Puolenpäivän maissa kaikki tarvittava oli nähty (sillä tuona päivänä ei Bayern München pelannut) ja päätimme yhteistuumin suunnata muiden satojen tuhansien ihmisten ohella itse areenalle oluen ääreen.

Nahkahousujen kahistessa päädyimme paikan päälle ja ensi alkuun näky oli hieman erilainen mitä olimme odottaneet: kohtasimme aukion, jossa huvipuiston vempaimia oli aseteltu vieri viereen ja ihmisiä ei kovinkaan montaa kourallista vastaan kävellyt. Olimme hieman tyrmistyneitä ja tunnelmaa voisi verrata hieman Joensuun kalamarkkinoihin, jossa saa todella tehdä töitä löytääkseen eväkästä syötävää, kaikkea muuta varmasti löytyy. Taittaessamme matkaa muutaman sata metriä lisää, alkoi todellisuus valjeta ja olimme saapuneet ns. ytimeen. Vastassamme ei ollut luulemamme mukaan telttoja, vaan pikemminkin satoja ja satoja ihmisiä vetäviä taloja keskellä karnevaalia. Tässä vaiheessa myös ihmiset olivat ilmestyneet kohdallemme ja koimme osittaisia hankaluuksia edetä ruuhkassa omaan kohtaamispaikkaamme Löwenbraun-panimon keskittymään. Sisään astuessamme meitä tervehti valtavan kokoinen maskottileijona karjuen panimon nimeä yleisölle. Kuittasimme sisältä porukallemme tarkoitetut kupongit, joista toiset oikeuttivat ilmaiseen Maß:iin eli litran olueeseen ja yksi grillattuun broileriin. Syötyämme ja maistettuamme Löwenbräun erinomaiset oluet kävimme kokeilemassa vaihtelun vuoksi myös parin muun panimon paikkaa. Matkan varrella tutustuin muutamiin paikallisiin nuoriin, eikä nahkahousut jalassa ja FC Bayern Münchenin ideologia hallussa ollut kovinkaan vaikeaa tulla heidän kanssaan juttuun. Aika sujui hyvässä seurassa erityisen leppoisasti ja ennen kuin huomasimmekaan, alkoi ilta hämärtyä yllemme. Seitsemän jälkeen hyvästelimme nämä kekkerit ja lupasimme yhdessä tuumin palaavamme sinne uudestaan. Ennen kotimatkaa saimme suoritettua vielä pakolliset tuliaisten ostot ja Bahnhofilla meitä odotti tuttu diskokiskobussi, jossa yö sujui jälleen hieman rauhattomasti.

Viikonlopun H-hetki oli varmasti Der Lange Nacht die Museen, eli Museoiden pitkä yö. Tämä vuotuinen tapahtuma kerää ympärilleen liki kaikki museot, turistit sekä paikalliset ihmiset. Tapahtuma alkaa kuudelta illalla ja päättyy yhdeltä yöllä, ja tuona aikana lipun lunastaneet kykenevät nauttimaan koko Wienin tai niin ehtiessään jopa koko Itävallan museotarjonnasta. Muutaman ystävämme kanssa ehdimme tosin kiertää seitsemässä tunnissa vain Luonnontieteellis-historiallisen museon, Taidemuseon sekä Filmimuseon ja nekin nähdäkseen tuli pitää kiirettä. Sunnuntaina en omannut vielä riittävää motivaatiota kirjoittaa blogia, joten kehittelimme hieman muuta tekemistä. Eve tapasi kaupungilla oman Buddynsa eli tuutorin, joka näytti hieman paikkoja lääketieteellisestä yliopistosta ja kertoi käytännön asioista opiskelijan näkökulmasta tulevaa lukuvuoden alkua ajatellen. Tässä kohtaa näimme taas, kuinka tärkeää on omata oma yhteyshenkilö, jotta pääsisi paremmin sisään täkäläisiin tottumuksiin, jotka eroavat suomalaisista välillä suurestikin. Illalla starttasi uusille vaihto-opiskelijoille tarkoitettu Orientation Week 2 ja päätimme pyörähtää jo tutuksi tulleella heurigerilla (= perinteinen viinibaari, joihin törmää hyvin useassa kohtaa erityisesti viinitarhojen läheisyydessä) näyttäytymässä uusille kasvoille ja tutustumassa uusiin vaihtareihin.

Tänään alkoi siis virallinen lukuvuosi molempien kohdalla. Suuntasin aikaisin aamulla toiselle puolelle kaupunkia metrolla, josta tuli ottaa lisäksi ratikka päästäkseen WiWi:n kampukselle. Tanskalaiset kertoivat vaihtomme olevan hieman liian aikaisessa, sillä ko. laitos muuttaisi keskustaan mukaan parin vuoden sisällä. En kuitenkaan valita, sillä olen tunnetusti aamuihminen (huomaa sarkasmi). Ensimmäinen kurssini, Business German, vaikuttaa jopa positiivisemmalta kurssilta, kuin mitä uskalsin kuvitella. Enää emme pureudu perinteisen kielikurssin tapaan datiivin tai genetiivin taivutuksiin, vaan asioihin, joita todennäköisesti tulemme työssämme jossain kohtaa tarvitsemaan. Iltapäivän kasvatustieteen kurssi ei sen sijaan juuri vakuuttanut, sillä täällä kasvatustieteen opiskelulla tarkoitetaan hyvin pitkälti vain opettajan koulutusta, johon en itse ole valmistumassa.

Oktoberfestiä uskallan lämpimästi suositella kaikille halukkaille ja riippumatta paikallisten valituksista, on oluen hinta suomalaisittain melko lailla normaali (9€ / 1L). On hyvä muistaa, että on kaikin tavoin kannattavampaa olla oluen ystävä näissä karnevaaleissa, sillä litran vedestä saa pulittaa yhtälailla noin 7-8€. Onnittelen itseäni uskaltautumisesta lähteä mukaan maailman suurimmille juomiskinkereille ventovieraiden kanssa, mutta toisaalta en juuri keksi mitään muuta paikkaa tai aikaa tutustua paremmin ihmisiin!

Lopussa vielä pari videota antamaan hieman osviittaa tapahtumista..

Palataan taas!