Wieninmaistelua: Syys saa..

Syksy näyttää siis viimein saapuneen myös Wieniin. Lämpötilat ropisivat n. kymmenen astetta alaspäin ja vesisadetta tihkuu niskaan nyt jo harva se päivä. Aurinkoisia syyssäitä on varmasti vielä luvassa moneen otteeseen, mutta hellelukemat lienevät jo takanapäin. Varma syksyn merkki ovat myös kauppoihin ilmestyneet joulutarvikkeet aina -koristeita ja -kalentereita myöten.

Tiistaina päätimme käydä vaihtarikaveri-Danielin kanssa vaeltelemassa viinitarhoilla vielä kun sää sen sallisi. Maisemat olivat jälleen hulppeat, mutta eivät välttämättä yltäneet aivan samalle tasolle aiemmin vaeltamamme kohteemme kanssa. Alun perin suunnittelemamme matkareitti koki kovia, kun aloitimme kukkuloilta lähimmän Heurigerin etsimisen. Muutaman vesiperän jälkeen olimme menossa jo pitkälti toisella kymmenennellä kilometrillä, eikä avoimia viinitupia näkynyt missään. Jossain vaiheessa tiesimme ettemme olisi voineet jatkaa samalla hoipertelulla enää pitkään ja kysyin tietä ohikulkevilta rouvilta. Rouvat rupattelivat mielissään kanssamme ja opastivat meidät läheiseen kylään, jossa olisi "tusinoittain" kyseisiä kuppiloita. Läheinen kylä ei ollut hyvin läheinen ja saavutimme sen n. tunnin vaeltelun jälkeen. Lopulta löysimme tunnelmallisen ja perinteikkään heurigerin ja päätimme juhlistaa sen löytymistä sturmein, valkoviinein ja lopulta myös punaviinein. Tässä kohtaa pimeys laskeutui yllemme ja tipatessamme tarjoilijaa hän nauroi ja kysyi olimmeko todella aikeissa palata Wieniin "ZU FUSS?!" Olimme. Kotimatka oli sanalla sanoen eksoottinen, sillä metsän siimeksessä ei tässä vaiheessa juuri eteensä nähnyt. Kauhutarinoin vakuuttelimme toisiamme mahdollisuuksistamme selvitä koettelemuksesta. Enpähän ole vastaavaa matkaa ennen taittanut ja tämän sanon vain kaikessa hyvässä!

Lukuvuosi on nyt jo täydessä käynnissä. Ensimmäinen viikko ja sen mukanaan tuomat luennot olivat tervetullut palautus "arkeen" ja opintoihin. Suurin osa jo alkaneista kursseista on ollut mielenkiintoisia ja tulevan työllistymisen kannalta varmasti hyödyllisiä. Opetuksen tasosta on vielä tässä vaiheessa hyvin vaikea sanoa mitään suuntaan tai toiseen, mutta alun vaikutelmat lupaavat hyvää. Tämän lukukauden kurssini ovat pääosin englanniksi (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta), sillä valitsin opiskeltavakseni erityisesti kansainvälistä kaupankäyntiä, -johtamista sekä - henkilöstöresurssien koordinointia. Kevään tullen luulen Saksan kielen kirivän englantia kiinni opetuskielessä ja uskon valmiuteni transformaatioon olevan silloin paremmat. Kauppiksen kampus, jossa kaikki omat kurssini järjestetään, sijaitsee sanalla sanoen "hevonkuusessa". Reilussa viikossa en vielä ole oppinut sisäistämään sitä tosiseikkaa, että koulumatka vie joka aamu 45 minuuttia. Toivon mukaan tämä valkenee lähitulevaisuudessa. Even kampus sijaitsee sairaalan yhteydessä ja on sekin melkoinen kolossi. Kaiken opetuksen ollessa saksaksi tulee tässä tapauksessa olla sekä motivoitunut kursseja kohtaan että tietoinen lääketieteen sanastosta. Ja sitähän tyttö kyllä on, mitä nyt välillä vähän vaatimaton.

Myös ongelmia kurssien kanssa on ilmennyt. Tiedoksi niille jotka eivät vielä tienneet, tulee jokaisen vaihto-opiskelijaksi lähtevän täyttää ns. Learning Agreement, eli kurssivalinnat kohdeyliopistoon. Pienoista kritiikkiä voi tätä lappusta kohtaan osoittaa, sillä yleensä kurssivalinnat tehdään edellisen lukuvuoden oppaan pohjalta ja kuten arvata saattaa, ei tiedot kursseista ole useinkaan enää seuraavana vuonna ajankohtaisia. En liene tavannut yhtäkään henkilöä, joka ei olisi joutunut Learning Agreementiaan muuttamaan. Valitettavan useasti näin käy heti lukukauden alussa. Muutosten ilmetessä tulee täyttää lisää lippulappusia ja näin viestittää koti- ja kohdeyliopistolle omien suunnitelmien muutoksista. Toki on ymmärrettävää, että Learning Agreementin aikaisella työstämisellä halutaan parantaa opiskelijan valmiuksia aloittaa vaihto-opiskelunsa paikan päällä, mutta mukana on myös turhaa työtä. Omat kurssini menivät uusiksi heti alun alkaen, kun minua lähestyttiin mailitse KV-toimistosta. Osa valitsemistani kauppiksen kursseista oli täyteen buukattuja ja ollessani sivuaineopiskelija, minua kehotettiin luopumaan ko. kursseista. Lisäksi minulla oli pienoisia ongelmia löytää pääainettani tukevia kasvatustieteellisiä kursseja. Koetin tuloksetta selittää toimiston koordinaattoreille, että opiskelemani kasvatustiede poikkeaa paljolti täkäläisestä, opettajasuuntautuneesta kasvatustieteestä, ja että sivuaineeni on hyvin suuressa roolissa työllistymisen kenttää ajatellen. Perinteiseen suomalaiseen tyyliin kiitin kuitenkin kohteliaasti tiedosta ja poistin kauppiksen kurssit valinnoistani. Vähän ajan sisään poistettavia kursseja alkoi kuitenkin ilmaantua useampi ja samaan aikaan kävin keskustelua vaihtarikavereideni kanssa tilanteesta. Onneksi mukana oli myös paikallisen kulttuurin tuntevia tuttuja, jotka kehottivat minua käärimään hihani ja rehellisesti vain avautumaan asiasta. Muutaman valitusviestin jälkeen jyrkkä "EI" sai uuden muotonsa: "EHKÄ". Loppujen lopuksi sain yhtä lukuunottamatta kaikki kurssivalintani läpi ja opin yhden jos toisenkin seikan täkäläisestä palautteenannosta ja sen merkityksestä.

Vaikka samankaltaisuuksiakin löytyy, ei aivan samana päivänä Itä-Suomen yliopiston kotoisesta Joensuun kampuksesta ja Wienin yliopistosta voi puhua. Tarkkasilmäisimmät voivat huomata esimerkiksi alla olevista kuvista muutaman eroavaisuuden. Yliopiston päärakennuksen kivisiä käytäviä käppäillessä tuntee täällä välillä olevansa Tylypahkassa. Opiskelijakemuja löytyy yhä enemmän ja enemmän ja esimerkiksi viime perjantaina vierailemassamme ESN Welcoming Party:ssa osanottajia oli jonkin tiedon mukaan helposti toistatuhatta. Jossain vaiheessa iltaa, porukan vaappuessa paikalle ja tilan ollessa rajattu, tuli jo ikävä kotoista Pikku-Mikkoa.